...jokatoiselle ei. Ha-haa - puujalkavitsi, mutta joskus niin totta. Ensiks mut oli jätetty täysin vastuuntunnottomasti yksin ainakin, tota no, olisko ollut apout 1½ tunniks! Se hipoo jo soittorajaa tiettyihin nummeroihin.

Mamsku otti silloin ton Luupää-Iivarin ja vei sen Raisioon jäähylle. Iha hyvä, mut mut olis voinu ottaa mukaan. Kun Pikku-Ukko nimittäin tuli kotiin, se haisi vieraalta. Mä olin vähän niinku joku mustasukkanen vaimo tai äiti, joka nuuhki ukkonsa tai poikansa joka puolelta. Sit juaksin ulos varmistaan, ettei siellä ulkona oo vieraita hajulähteitä. Ei onneks ollut!

Nyt mamsku ja pentu odottaa uusia kuvia Kaanaalta ja sinä aikana mä saan tuupattuu pari votoo tämänpäiväisestä "How to destroy a garden" -projektista. Se oli helppoo, kun kerran sai alotettuu. Olin pari vuotta ihan turhaan vuntsinu ja pantannu sen rojektin kaa. Tässä tulee tulkinta Waltsulta (kursiivit) - ite en tietyistä syistä ottanut virallisesti kauheeta vastuuta kukkaporjektista. On vähä kokemusta, nimittäin.

Käytännön toteutus alko sillä, että Waldo hyppäs keskelle kukkapenkkii ja alotti vaan rohkeesti kaivaan. Keskeltä on hyvä edetä reunoi päin.

Sit tuli kymppi paikalle, ...kele. Siitä ei oo ku riesaa. Nokka mun monttuun ja vie vielä koko kunnian tästä duunista itelleen!

Siinä se on montun reunalla hartaana niinku joku pappi tai minerolooki. Auttaa mua siis hirveesti! Hyvä jos tassunsa likastaa.

Tää oli siis ton pääpuutarhurin puheenvuaro. Kyllä mun taitaa täytyy harkita tän plokin nimen muuttoo, mutten kyllä haluu antaa kirjotusaikaa muille kuin mamille ja sillekin vaan sillo, kun se palvelee mun tarkotuksii.

Tietty taho perheessämme on kirjoittelee  blogiinsa tuottaen mitä suurimmalla itseluottamuksella täysin subjektiivista informaatiota. Otan tässä puheenvuoron ihan vain typykän kirjurina. Luepa typsykkä tämä:

1.      Taskuvarkaus on rikos ja pysyy rikoksena, vaikka varkauden kohde olisikin räkäinen nenäliina.

2.      Kun mamma käy yöllä asioillaan, se ei tarkoita, että lämmin osa vuoteesta tyynyineen sillä välin siirtyy käyttöösi.

3.      Kun olemme poissa, keittiön ruokapöytä ei ole mikään naapurien kyttäyspaikka (tassunjäljet näkyvät ja liina on rypyssä).

4.      Ikkunasta saa katsoa ulos, mutta kirsun laahaaminen  lasia pitkin ja sillä tökkiminen ei poista sitä itsesi ja mielenkiintosi kohteen väliltä.

5.      Kalutuilla luilla ei ole tarkoitus kalustaa oleskelutilojamme ikäänkuin se olisi jokin esihistoriallinen museo. Jos luu annetaan ulkona, se myös kalutaan siellä ja jätetään sinne.

6.      Emme karkaa WC:n ikkunasta, vaikka laitamme oven kiinni.

7.      Hellan ja tiskipöydän välimaasto ei ole makuupaikkasi ruuanlaiton aikana. Siirtyminen poistumisvihjeestä makaamaan selkä kiinni jääkaapin ovessa ei ole oikea ratkaisu.

Viaton ilme ei automaattisesti poista syyllisyyttä.